chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

Blogi

Demokratian kriisi on myös koulutuksen kriisi

27/01/2021
, Elm Magazine
Kieli: FI

Kuva: Heini Huhtinen. Englanninkielellä julkaistun alkuperäisen tekstin kirjoittaja

 

Jos ihmiset ovat kyllästyneet demokratiaan, kouluttajien on keksittävä uusia tapoja osoittaa demokratian konkreettinen arvo mutta myös helpotettava avointa keskustelua sen heikkouksista.

 

Demokratia on käymässä läpi arvaamatonta keski-iän kriisiä, väitti Cambridgen yliopiston politiikan ja kansainvälisten opintojen laitoksen silloinen johtaja David Runciman vuoden 2018 lopussa.

Professori Runciman totesi, että Euroopassa ja länsimaissa äänestäjät näyttävät yleisesti suhtautuvan politiikkaan ja demokraattisiin prosesseihin yhä turhautuneemmin ja epävarmemmin. Monet kokevat haluavansa muutosta mutta eivät ole täysin varmoja siitä, mikä muutos olisi – vain jotain muuta kuin mitä nykyinen järjestelmä tarjoaa heille.

Kaksi vuotta myöhemmin kriisi ei ole ohi. Cambridgen yliopiston vuoden 2020 alussa julkaisema tutkimus osoittaa, että tyytymättömyys demokratiaan on maailmanlaajuisesti suurempi nyt kuin koskaan melkein 25 vuoden aikana, erityisesti kehittyneissä maissa.

Miksi ihmiset menettävät uskonsa demokratiaan?

Ei ole vaikeaa luetella mahdollisia syitä luottamuksen vähentymiseen: uusi populismin aalto, väärän tiedon leviäminen ja taloudellisen eriarvoisuuden kasvu ovat vain muutamia esimerkkejä. Demokratia ei ole onnistunut ratkaisemaan pakottavia kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta tai suurten teknologiayritysten kasvavaa valta-asemaa elämässämme.

Lisäksi yhä useammat johtajat, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa, ovat hyökänneet avoimesti demokraattisia instituutioita vastaan, esimerkiksi oikeuslaitoksen riippumattomuutta, aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, lehdistönvapautta ja oikeudenmukaisia vaaleja.

NÄISTÄ ERITTÄIN TODELLISISTA ja konkreettisista kysymyksistä huolimatta olen sitä mieltä, että monissa Euroopan maissa on itse asiassa hyvin helppoa pitää demokratiaa itsestään selvänä. On helppoa tuntea olonsa niin mukavaksi, ettei tarvitse vaivata päätään liikaa demokraattisten menettelyjen ja instituutioiden todellisilla mekanismeilla.

Asun Suomessa, ja rehellisesti sanottuna huomaan usein ajattelevani, että demokratia on täällä riittävän vahva toimiakseen sujuvasti ilman minun aktiivista osallistumistani. Luen uutisia, äänestän ja sitten taputan itseäni selkään, koska olen ”täyttänyt kansalaisvelvollisuuteni”.
 

Jos ihmiset ovat saaneet tarpeekseen demokratiasta, luennot politiikan rakenteista eivät riitä.


Totuus on kuitenkin se, että demokratia voi epäonnistua missä tahansa, jos emme huolehdi siitä yhdessä.

Kysymykseni kuuluukin: Miten voimme tehdä demokratiakasvatuksesta seksikkäämpää? Miten saamme ihmiset pohtimaan, miksi on merkityksellistä, että kaikki lait koskevat yhdenvertaisesti kaikkia kansalaisia? Tai mitä seurauksia olisi sillä, että menettäisimme mahdollisuuden osallistua aktiivisesti politiikkaan ja kansalaisyhteiskuntaan?

Jos ihmiset ovat saaneet tarpeekseen demokratiasta, luennot politiikan rakenteista eivät riitä.

Kouluttajien on keksittävä keinoja, joilla voidaan osoittaa demokratian todellinen arvo mutta myös herättää ja helpottaa avointa keskustelua demokratian heikkouksista.

DEMOKRATIA ON TIETENKIN paljon enemmän kuin poliittinen toimintakehyksensä – toimiva demokratia elää myös ruohonjuuritasolla siinä, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Tässä asiassa myös aikuiskoulutuksella voi olla – ja pitäisi olla – tärkeä rooli. Aikuiskoulutus osoittaa meille yhden tavan tehdä yhteistyötä, osallistua ja kehittyä kansalaisina yhdessä muiden vertaisten kanssa.

Vaikka onkin tärkeää ylistää aikuiskoulutuksen demokraattisia saavutuksia, vielä tärkeämpää on keskustella sen puutteista. Voimme oppia demokratiaa vain harjoittamalla demokratiaa, ja kuten professori Licínio C. Lima muotoilee asian, demokratian kriisi on myös koulutuksen kriisi.

Yksi professori Liman suurimmista huolenaiheista on se, että elinikäisen oppimisen painottuessa työssä tarvittaviin taitoihin jää huomiotta koulutuksen kriittinen ja radikaali puoli.

Hänen viestinsä on, että demokratiamme kehittämiseksi tarvitsemme lisää vaarallista aikuiskoulutusta; koulutusta, joka muistuttaa meitä siitä, että me tai maailma emme ole koskaan valmiita ja että tulevaisuus on erittäin riippuvainen unelmistamme ja teoistamme.

Meidän on myös pyrittävä lisäämään demokratiaa itse aikuisoppilaitosten sisällä.

Tämä saattaa vaikuttaa abstraktilta ja valtavalta tehtävältä, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Kuten tohtori Lisa Maria Reilly osoittaa mielipidekirjoituksessaan, hyviä lähtökohtia voisivat olla oikeudenmukaisemmat työehdot aikuiskouluttajille ja monimuotoisempi edustus aikuiskoulutuksen päätöksentekoelimissä.



Teksti on alun perin ilmestynyt englanniksi Heini Huhtisen kirjoittamana 02.09.2020 Elm Magazinessa.

Tutustu muihin Elm Magazinen ja Kansanvalistusseuran (KVS) julkaisuihin EPALEssa.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn Share on email