chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE

Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

 
 

Blogi

Uraohjausta mentoritoiminnan avulla - liian pitkä CV, eikä kahvi maistu

22/04/2018
by Jenni WESTÖ
Kieli: FI
Document available also in: EN

/fi/file/elmpng-2elm.png

 

Maahanmuuttajien työnetsinnän vaikeuksien takana on usein tiedonpuute paikallisen työelämän lainalaisuuksista. Suomalaisissa mentorointiprojekteissa näitä aikuisten ohjaukseen liittyviä haasteita ratkotaan yhdessä paikallisen kollegan kanssa.

Tilastojen valossa työn löytäminen on vaikeampaa Suomessa maahanmuuttajille kuin muulle osalle väestöä. Negatiiviset asenteet selittävät ilmiötä osittain: työnhakijan vieraskielinen nimi tai kielitaidon puute sulkevat jatkuvasti joitakin ovia. Tästä huolimatta suomalainen asiantuntija Gunta Ahlfors väittää, että ongelma on usein helpompi ratkaista. Hän työskentelee Suomen Väestöliitossa, joka organisaationa koordinoi maahanmuuttajien työllistymistä edistäviä projekteja.

“Suurin haaste on se, että maahanmuuttajilta puuttuu kokemusta työmarkkinoista uudessa kotimaassaan, sekä siitä kuinka heidän oma asiantuntemuksensa sopii markkinoille,” Ahlfors sanoo.

Ääneen sanottujen ja sanomattomien sääntöjen oppiminen veisi työnhakijalta yksin pitkään. Maakohtaisia ohjeita ja manuaaleja ei myöskään ole tarjolla, eikä voikaan olla, sillä työmarkkinoiden säännöt muuttuvat koko ajan. Tämän vuoksi tarvitaan mentoria, paikallista tukihenkilöä, joka työskentelee samalla alalla.

Yksi projekteista, joka tarttuu juuri kyseiseen haasteeseen, on nimeltään Womento. Projekti on kohdistettu korkeakoulutuksen omaaville maahanmuuttajanaisille, jotka osaavat jo jonkin verran paikallista kieltä, joilla on työkokemusta ja vahva halu löytää työtä omalla alallaan. Moni heistä kuitenkin kamppailee vuosia työn löytämisen kanssa. Itse asiassa maahanmuuttajanaisten työttömänä viettämä aika on kaksi kertaa pidempi kuin saman koulutustaustan omaavilla maahanmuuttajamiehillä.

Gunta Ahlfors sanoo, että kun he onnistuvat löytämään mentorin samalta alalta, syy työllistymisvaikeuksien takana voi olla yhtä yksinkertainen, kuin vaikkapa yhden työnhakijan kohdalla käydessä ilmi, että hakijalla oli kymmenen sivun mittainen CV! Tyyli ilmaista mielenkiintoa tiettyä työtä kohtaan vaihtelee maasta maahan ja alalta toiselle.

“Mentorin kanssa CV tiivistettiin, mikä oli ilmeisesti sydäntä raastava tehtävä. Kuin sivuja oli jäljellä vain kaksi, kesti vain kaksi kuukautta ennen kuin työnhakija löysi työpaikan omalta alaltaan”, Ahlfors selittää.

Hän antaa konkreettisempia esimerkkejä. Joillakin aloilla on välttämätöntä omistaa LinkedIn-profiili, kun taas toisilla ei yhtä tärkeää. Joissakin tapauksissa myös työnhakuilmoitusten tulkitseminen voi olla vaikeaa. Nimikkeet, kuten esimerkiksi “suunnittelija” tai “tiedottaja” eivät välttämättä ole täysin selkeitä ulkomaalaiselle. Työnhakijan täytyy tietää, millaisia tehtäviä työnimike sisältää kullakin alalla.

 

Verkostoilla on Suomessa tärkeä rooli

“On arvioitu, että niinkin paljon kuin 80% rekrytoinneista tapahtuu verkostojen kautta, ja avointen hakujen kohdalla suosittelijalla on tärkeä rooli. Ilman suomalaista suosittelijaa, maahanmuuttajaa ei välttämättä pidetä luotettavana.”

Mitä pidemmin yksilö on ollut työelämän ulkopuolella, sitä enemmän rohkaisua tarvitaan.

Viime syksynä Väestöliitto käynnisti uuden projektin nimeltään Way to Employment, joka kohdistuu tällä kertaa maahanmuuttajiin, jotka ovat olleet kotona pitkään perhe- tai terveydellisistä syistä. Tyypillinen esimerkki projektin kohderyhmästä olisi esimerkiksi Suomeen 10 vuotta sitten tullut nainen, joka on hoitanut kotona lapsiaan. Kun nuorin lapsista aloittaa koulun, kodin ulkopuolella työskentely tulee kysymykseen.

Gunta Ahlforsin mukaan näiden ihmisten kohtaamisessa täytyy olla hienovarainen; luottamuksen rakentamiseen tarvitaan runsaasti aikaa. On mahdollista, että kukaan ei ole esimerkiksi kysynyt henkilöltä mitä hän tahtoo elämältään.

“Elinikäisen oppimisen ajatus, joka on juurtunut syvälle Suomessa, on vieras useille maahanmuuttajille. Edellisessä työssäni tapasin naisen, joka vaikutti epäilevältä, kun kysyin miltä alalta hän haluaisi löytää työpaikan, sillä hän tunsi itsensä jo vanhaksi. Hän oli 37-vuotias, ja oli saanut lapsensa hyvin nuorena, ja odotti jo pian lastenlapsia. Sanon hämmästyneenä, ’ymmärräthän, että sinulla on yhä lähes 30 vuotta työelämää edessäsi!’”

Kun kotiäiti siirtyy työelämään, hänen roolinsa muuttuu rajusti, eikä hänen kulttuurinsa välttämättä tue tätä muutosta. Työelämän sääntöihin sitoutuminen voi myös siitä syystä olla erityisen vaikeaa. Mentorointi toimii myös ehkäisevästi: odotuksia, joita muut kohdistavat työn aloittajaan käydään läpi askel askeleelta.

“Esimerkiksi jos Suomessa sanot, että tulet tiettyyn aikaan, sinun oletetaan tekevän niin. Työhön kannustaminen ei ole maahanmuuttaja-naisiin kohdistuvaa syrjintää, sillä myös jokaisen suomalaisen täytyy sopeutua aikaisin aamulla heräämiseen, myös kun siltä ei välttämättä tunnu”, Ahlfors sanoo.

Joskus voi myös tapahtua päinvastoin: tulokas istuu työpöytänsä ääressä aamusta iltaan. Suomalaisey, toisaalta, odottavat kaikkien tulevan mukaan kahvitauoille, sillä se auttaa rakentamaan yhteishenkeä. Maahanmuuttaja ei välttämättä ymmärrä tätä, sillä hän ei välttämättä juo kahvia – tai ehkä hän ei edes tiedä, että hänellä on lakiin perustuva oikeus taukojen pitämiseen.

“Jos olet ollut mukana suomalaisessa työelämässä kauan, tällaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Siksi ei välttämättä tule edes mieleen kertoa uudelle tulokkaalle, että olisi hyvä osallistua näille tauoille, vaikka kahvi ei maistuisikaan.”

 

Päämääränä on oman polkunsa löytäminen

Mentorointiprojektien tulokset ovat hyviä: kahdeksan kuukauden aikana Womenton käynnissä ollessa yksi kolmasosa osallistujista onnistui löytämään oman alansa työtä. Jotkut osallistujat pystyivät työllistämään itse itsensä ja osa ilmoittautui koulutukseen Suomessa. Ahlforsin mukaan voimaannuttaminen on avain siihen, että maahanmuuttajat voivat tehdä omia päätöksiään itsetuntemuksen varassa ja sitoutua tekemiinsä päätöksiin. Joitakin osallistujia voidaan myös kannustaa aivan eri suuntaan, kuin mihin heidän aiemmat valintansa osoittavat, jos on käynyt ilmi, että näitä päätöksiä on tehty puutteellisen tiedon varassa.

“Me edistämme naisten hyvinvointia ja heidän omien tavoitteidensa saavuttamista, mitä tahansa ne ovatkin. Työllistyminen on tietysti monille se kaikkein tärkein toive, mutta usein mentorin kanssa päädytään myös siihen tulokseen, että lisäkoulutukselle on tarvetta” hän sanoo.

Viranomaisilla ei ole aikaa keskittyä kysymyksiin unelmista ja motivaatiosta. He katsovat tilannetta maahanmuuttajia vastaanottavan maan näkökulmasta. He ohjaavat ihmisiä kohti niitä aloja, joilla työntekijöistä on pulaa. Suomessa tällainen ammatti on usein lähihoitaja.

“Automaattinen ohjaus on vaarallista. Ohjattavana olemiseen voi liittyä myös pelkoja – ‘on tehtävä niin kuin viranomainen sanoo’. Ja myöhemmin suunta ei kannakaan. Samaan aikaan kyseinen tehtävä jää saamatta siltä, joka sen olisi toden teolla halunnut.

Ahlfors painottaa, että jokainen on hyvä jossain, kuten vaikka lastenhoidossa tai lainsäädäntötyössä, tai toisen maan pedagogiikassa. Tämän varaan tulisi rakentaa, eikä aloittaa kokonaan alusta.

“Turhaudun aina kun kuulen, että jollakin on maisterin tutkinto taloustieteessä, ja on työskennellyt alalla useita vuosia, mutta sitten viranomainen on ohjannut henkilön opiskelemaan taloutta toisen asteen koulutuksessa. Mitä verorahojen tuhlausta!”

 

Hyödyt ovat kiistämättömät

Sen sijaan, kaikki hyötyvät, jos taidokas maahanmuuttaja pääsee asiantuntijatasoiseen tehtävään, tuo osaamisensa yhteiskunnan käyttöön ja maksaa siitä veroja. Meidän ei edes tarvinnut kouluttaa kyseistä henkilöä. Sen lisäksi, jos ihmiset ovat tyytyväisiä paikkaansa työelämässä, tutkimusten valossa he ovat myös terveempiä, itsenäisempiä ja integroituvat paremmin yhteiskuntaan. Ja päinvastoin - jos korkeakoulutuksen saanut henkilö ei onnistu pääsemään kyseiseen tilanteeseen uudessa kotimaassaan, vaan joutuu sen sijaan suorittavaan tehtävään, on erittäin suuri todennäköisyys sille, että hän syrjäytyy, masentuu tai kokee ettei häntä arvosteta. Arvon riistäminen on tutkimusten valossa tarttuvaa.

"Puheet eivät auta, kun perheenisä ajaa bussia, vaikka hänellä olisi tohtorin tutkinto”, Ahlfors sanoo.

Kaiken kaikkiaan kyse on sisällyttämisen eli inkluusion periaatteesta, ei vain maahanmuuttajista.

“Jos kaikki yhteiskunnassa kokevat olevansa mukaan otettuja, kuuluvatpa he mihin tahansa kielelliseen, seksuaaliseen, etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön, silloin jokainen on myös sitoutunut yhteiskuntaan ja valmis tekemään työtä sen eteen” hän sanoo.

“En ole kuullut hyviä vasta-argumentteja.”

 

Teksti ja kuva: Karoliina Knuuti

 

Juttu on julkaistu alunperin ELM-lehdessä 22.12.2017.

ELM (European Lifelong Learning Magazine) on avoin online-lehti elinikäisestä oppimisesta ja aikuiskoulutuksesta. ELMin päätoimisto sijaitsee Helsingissä, ja sen pääasiallinen julkaisija on Suomen kansanvalistusseura, KVS.

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn