chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - Aikuiskoulutuksen eurooppalainen foorumi

Blogi

Yhteisöllisyyttä ylhäältä alaspäin

20/08/2018
, Sabrina Somersaari
Kieli: FI
Document available also in: EN SV

/fi/file/gratisography-100hwebjpggratisography-100h_web.jpg

Vain noin 10 % aikuisista osallistuu minkäänlaiseen koulutukseen, vaikka globaalien trendien mukaan oppimisen ei tulisi päättyä varsinaisen opiskelun jälkeen. Euroopan komissio toivoo aikuisopiskelijoiden määrän kasvavan merkittävästi lähitulevaisuudessa.

 

Yhteisöllisyyttä ylhäältä alaspäin

 

 

Aikuiskoulutus on jäänyt julkisuudessa vähälle huomiolle ja rahoituksessa paitsioon. Euroopan komission tavoitteena on muuttaa tätä asiaintilaa. Osa ratkaisua on EPALE-vertaisyhteisö, joka toimii alan monenlaisten toimijoiden yhteisenä foorumina.

”En voi ottaa kunniaa tästä loistoideasta. En ollut paikalla, kun yhteisö sai alkunsa, enkä myöskään sen syntyhetkillä, koska tulin mukaan juuri ennen aloituskonferenssia. Ehkä minua voi pitää yhteisön kummisetänä”, toteaa Paul Holdsworth, Euroopan komission Skills for Adults ‑tiimin johtaja.

Hän puhuu EPALEsta, aikuiskoulutuksen eurooppalaisesta foorumista, jonka Euroopan komissio perusti vuonna 2014 tavoitteenaan yhtenäistää Euroopan aikuiskoulutuskenttää.

Vaikka EPALE-foorumi voi kuulostaa kovin arkipäiväiseltä, jokaisella aikuiskoulutuksen toimijalla vaikuttaa olevan siitä mielipide. Sitä joko vihataan tai rakastetaan.

Foorumi täytti kolme vuotta huhtikuussa, joten tämä vaikutti hyvältä hetkeltä haastatella EPALEn edustajia siitä, miten kaikki on sujunut.

 

Laiminlyöty koulutuksen osa-alue

Tästä syystä päädyin keskustelemaan Paul Holdsworthin kanssa. Noin neljän vuoden ajan hän on johtanut nelihenkistä tiimiä, joka hoitaa aikuiskoulutuspolitiikkaan liittyviä asioita Euroopan komissiossa. Tämä tarkoittaa, että kaikki EPALEa koskevat asiat päätyvät jossain vaiheessa hänen työpöydälleen.

Paul Holdsworth

 

  • syntynyt Yorkshiressä, asuu Belgiassa
  • aikuiskoulutuspolitiikkatiimin johtaja Euroopan komissiossa
  • työskennellyt Euroopan komissiossa vuodesta 1996 erikoisalueinaan kielipolitiikka, opettajankoulutus ja aikuiskoulutus (vuodesta 2014 alkaen).

    /fi/file/paulholdsworthbw-700x700jpgpaul_holdsworth_bw-700x700.jpg

 

Holdsworthista alalla on mielenkiintoista työskennellä, koska koulutukseen liittyy niin paljon erilaisia näkökulmia: sosiologia, filosofia ja opetuskäytännöt. Lisäksi koulutukseen liittyy paljon poliittisia intressejä.

”Koulutus on jatkuvasti uutisissa”, hän sanoo.

Hetkinen nyt! Vaikka näin saattaa olla koulutuksen osalta ylipäänsä, aikuiskoulutuksessa tilanne on toinen. Ensinnäkin Holdsworthin tiimissä on vain neljä henkilöä.

 

"Melkein kaikissa Euroopan unionin maissa aikuiskoulutus on se osa-alue, johon kiinnitetään vähiten huomiota ja johon kohdistetaan vähiten varoja."

 

”Aikuisia on Euroopan unionissa 400 miljoonaa, joten se tekee noin 100 miljoonaa per tiimiläinen”, Holdsworth vitsailee, mutta toteaa myös saman tien, että aikuiskoulutusasioita käsitellään muillakin osastoilla. On esimerkiksi Erasmus+-ohjelman piiriin kuuluvaa aikuiskoulutusta, Euroopan rakennerahastoista rahoituksensa saavaa aikuiskoulutusta ja tietojen ja tilastojen laatimista.

Tiimi kuulostaa kuitenkin varsin pieneltä vastatakseen koko Euroopan aikuiskoulutuspolitiikasta.

”Mieluummin olisin puhumatta siitä, onko meillä riittävät resurssit vai ei”, Holdsworth naurahtaa asiasta kysyttäessä.

”Yleisesti ottaen voin todeta, että melkein kaikissa Euroopan unionin maissa aikuiskoulutus on se osa-alue, johon kiinnitetään vähiten huomiota ja johon kohdistetaan vähiten varoja. Ensin tulee korkeakoulutus, perusopetus ja ammatillinen koulutus – ja sitten lopuksi ehkä jotain huomiota liikenee myös aikuiskoulutukselle”, hän jatkaa.

Tämä ei todennäköisesti yllätä ketään alalla työskentelevää. Miksi tilanne on tämä?

Hajanainen kenttä

Holdsworthin mukaan yksi taustatekijä on se, että aikuiskoulutuksen kenttä on niin hajanainen ja monivivahteinen. Aikuiskoulutus voi olla melkein mitä vain: kokkauskursseja, liikuntaa, senioreiden IT-kursseja, luku- ja kirjoitustaidon opettelua tai pakolaisten kielikursseja. Aikuiskoulutuksen järjestäjä voi olla yksityisyritys, julkinen palvelu, vapaaehtoisjärjestö tai jopa terveysviranomainen.

Toisaalta poliitikot keskittyvät yleensä enimmäkseen peruskoulutukseen.

”On vaikea vaatia lisää varoja aikuiskoulutukseen, koska se voi tarkoittaa, että kouluille tai yliopistoille jää vähemmän rahaa jaettavaksi”, Holdsworth sanoo.

 

"Vain noin 10 % aikuisista osallistuu minkäänlaiseen koulutukseen. Se ei ole lähellekään tarvittavaa aikuiskoulutusaktiivisuutta."

 

Kentän hajanaisuudesta huolimatta aikuiskoulutuksen merkitys kuitenkin kasvaa selvästi. Ensinnäkin akateemiset tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuiskoulutus kohentaa terveyttä, lisää halua osallistua kansalaisdemokratiaan ja parantaa taloudellisia näkymiä.

Toiseksi näkemystä, että oppimisen ei tulisi päättyä varsinaisen opiskelun jälkeen, vahvistavat monet ilmiöt: työelämän muuttuvat vaatimukset, digitalisaatio, muuttoliikkeet ja niin edelleen.

Tämä kaikki on ristiriidassa 1800-luvulla kehitetyn koulutusjärjestelmän kanssa. Tuohon aikaan ei välttämättä tarvinnut oppia kuin lukemaan ja kirjoittamaan ja oli valmis työskentelemään 50 vuotta tehtaassa.

”Minusta monet eivät vielä ole sisäistäneet ajatusta, että maailma on nyt varsin erilainen paikka ja muuttuu koko ajan vauhdilla. Vain noin 10 % aikuisista osallistuu minkäänlaiseen koulutukseen. Se ei ole lähellekään tarvittavaa aikuiskoulutusaktiivisuutta”, Holdsworth kommentoi.

Hänen mukaansa aktiivisimpia elinikäisiä oppijoita ovat itse asiassa ne, joilla on jo tutkinto.

Toisaalta koulunsa kesken jättäneet, syrjäytyneet tai vähävaraiset ovat niin pahasti koulutuksen ulkopuolella, etteivät he edes hahmota sen hyödyllisyyttä. Esimerkiksi Euroopassa on noin 63 miljoonaa aikuista, joilla on heikot perustaidot.

”Tärkein seikka on se, että kaikkien on osallistuttava elinikäiseen oppimiseen. Jos oppiminen loppuu, putoat kelkasta.”

Lobbausta lainsäädännön sijaan

Käytännön tasolla on kuitenkin yksi keskeinen tekijä, joka estää komissiota toteuttamasta visiotaan. Tässä EPALE tulee kuvaan.

”EU:lla ei ole valtaa koulutusasioissa, koska emme voi säätää lakeja. Voimme kuitenkin saattaa asiantuntijoita yhteen, edistää heidän innovointiaan ja kannustaa heitä pyrkimään parempaan”, kertoo Holdsworth.

On aikuiskoulutuksen työryhmiä ja kansallisia koordinaattoreita. On Erasmus+ ja Euroopan sosiaalirahasto, jotka rahoittavat hankkeita ja koulutusta. On eurooppalainen aikuiskoulutusohjelma, jossa luetellaan kunnianhimoisia visioita ja jonka jäsenvaltioiden ministerit hyväksyivät vuonna 2011.

 

"Aikuiskoulutuksen järjestäjät eivät välttämättä käy vuoropuhelua, vaikka toimisivat samalla alueella."

 

”Pyrimme käyttämään sekä ylhäältä alaspäin- että alhaalta ylöspäin ‑lähestymistapoja: ensin mainittua aikuiskoulutushankkeiden rahoittamisessa ja jälkimmäistä taivutellessamme poliitikkoja asettamaan tavoitteet vähän korkeammalle”, Holdsworth kuvailee.

Holdsworthin mukaan ongelmana on myös yhteistyön puute aikuiskoulutussektorilla. Aikuiskoulutuksen järjestäjät eivät välttämättä käy vuoropuhelua, vaikka toimisivat samalla alueella.

Tilanteen muuttamiseksi perustettu EPALE-verkkofoorumi juhlii haastatteluhetkellä kolmivuotista taivaltaan. Sillä on kuukausittain noin 40 000 käyttäjää. Komission tavoitteena on ollut luoda ympäristö, jossa alan toimijat – opettajat, poliittiset päättäjät ja tutkijat – voivat tehdä yhteistyötä.

Yhteisö on ensimmäinen laatuaan, joten myös sen taustatiimi oppii koko ajan uutta.

”Maailmassa ei ole toista verkkofoorumia, jonka tarkoituksena on nimenomaan yhdistää koko aikuiskoulutusyhteisö. Kokeilemme eri asioita ja parannamme foorumia käyttäjäpalautteen pohjalta”, Holdsworth toteaa ja luettelee joitakin kehitysehdotuksia, kuten verkkosivuston toiminnan nopeuttaminen ja olennaisen tiedon löytämisen helpottaminen.

”Tavoittelemamme yhteisö kehittyy pikkuhiljaa. Meidän on vielä tavoitettava kriittinen massa – tarpeeksi suuri joukko ihmisiä, jotka käyttävät EPALEa joka viikko – jotta syntyy todellinen yhteisö”, hän sanoo.

 

Ylhäältä alaspäin, ei alhaalta ylöspäin

Tämä vaikuttaa jotenkin nurinkuriselta. Tarve saada viestintään teknistä tukea ei noussut ruohonjuuritasolta. Miksi komissio siis päätti ensin luoda kunnianhimoisen teknisen alustan ja sitten pyrkiä luomaan sille käyttäjäyhteisön?

Kuten totesimme, aikuiskoulutus on valtavan laaja kokonaisuus, joka koostuu urapoluiltaan ja toimialoiltaan erilaisista ihmisistä. Onko edes mahdollista, että yksi foorumi täyttäisi kaikki erilaiset tarpeet?

Holdsworth vastaa, että henkilökohtaisen ja ammatillisen kehittymisen kannalta on hyvä kuulla monenlaisia kokemuksia ja vertailla, miten kollegat muissa maissa toimivat.

Tämä ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, miksi aikuiskoulutuksen ammattilainen käyttäisi EPALEa, kun tarjolla on Facebook-ryhmiä ja lukemattomia muita sovelluksia ja sosiaalisen median kanavia.

 

"Onko edes mahdollista, että yksi foorumi täyttäisi kaikki erilaiset tarpeet?"

 

Vastauksena Holdsworth mainitsee vielä tärkeämmän tavoitteen: luoda aikuiskoulutuksen ammattilaisten yhteisö, joka pystyy toimimaan aikuiskoulutuksen äänitorvena eurooppalaisella ja kansallisella tasolla.

”Pyrimme luomaan asiantuntevan ja vilkkaan yhteisön, joka pystyy keskustelemaan aikuiskoulutuksen kehittämiseen liittyvistä päämääristä ja määrittämään tulevaisuuden visioita. Ehkä siitä voisi jopa tulla aikuiskoulutuksen saralla yksi komission ja hallitusten pääkeskustelukumppaneista, joka edistäisi aikuiskoulutuksen asiaa.”

Vertaisyhteisö, joka parantaisi alan yleistä näkyvyyttä.

 

Kirjoittanut: Karoliina Knuuti

Kuva: Gratisography

Suomenkielinen käännös: EPALE

Feature-Artikkeli, ilmestynyt englanniksi Elm Magazinessa 28.6.2018

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn Share on email