Direkt zum Inhalt
Blog
Blog

"Ilman tutkintoa tunsin olevani yhteiskunnan ulkopuolella"

Sirillä ei ollut 28-vuotiaana peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Keväällä 2014 Siri aloitti kone- ja metallialan perustutkinnon Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa NAO-koulutuksessa, eli Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa. Siri kertoo ajatuksiaan valmistumisen jälkeen.

Sirillä ei ollut 28-vuotiaana peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Keväällä 2014 Siri aloitti kone- ja metallialan perustutkinnon Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa NAO-koulutuksessa, eli Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa. Siri kertoo ajatuksiaan opiskelusta valmistumisen jälkeen. Kirjoitus on osa Nuorten aikuisten osaamisohjelman (NAO) hyvät käytännöt portaalia.

Hei, olen Siri 30‐vuotias levyseppähitsaaja ‐ vasta valmistunut ensimmäiseen ammattiin.

Peruskoulun jälkeen oma ala oli hakusessa. Kävin 10‐luokan, edelleenkään en tiennyt mikä ala on oikea minulle. Päätin pitää välivuoden ja elämässäni tapahtui paljon asioita, jonka vuoksi välivuosi venyi hyvin pitkäksi. Vasta lapseni syntymän jälkeen aloin huomata, kuinka paljon merkitsee, ettei ole ammattia tai koulutusta, asia alkoi todella vaivata minua. Päätin tehdä asialle jotain.

Selailin eri ammatteja, koulutuksia, kävin ammatinvalintatesteissä. Minulla oli jo jonkun näköinen mielikuva, mitä halusin tehdä ammatikseni, ja testit tukivat sitä. Joten menin Ekamin sivuille ja hyvin nopeasti löysin NAO‐koulutuksen, joka oli minun koulutustasolleni sopiva. Tein hakemuksen kouluun kone‐ ja metallialan perustutkintoon, eikä aikaakaan kun minut pyydettiin haastatteluun. Pääsin kouluun ja aloitin opinnot toukokuussa 2014, jolloin olin 28-vuotias.

Jännitin aluksi koulua paljon. Eniten pohjakoulutukseni takia. Oikeastaan sen puuttumattomuuden takia. Mutta hyvin nopeasti huomasin olevani oikeassa paikassa. Oli mukava tunne, että kouluttajat tiesivät, ettei minulla ollut pohjakoulutusta. Minun ainut velvollisuuteni oli sitoutua kouluun ja oppia.

Jo opintojen alussa huomasin olevani oikealla alalla. Tykkäsin siitä mitä tein. Tekeminen tuntui luontevalta. Matkalla oli myös vaikeuksia, joskus tuntui todella vaikealta ‐ välillä tuntui, etten osaa mitään, enkä kykene tähän hommaan. Ssinnikkäästi jatkamalla eteenpäin ja unohtamalla murehtimisen siitä, mihin en pysty tai kykene, tuli onnistumisia joista sain uutta potkua ja itseluottamusta. Kouluttajat kannustivat ja motivoivat jopa silloin, kun en itse kyennyt näkemään edistystä. Usein myös muitten opiskelijoiden kanssa puhuminen sai vaikeudet tuntumaan pienemmiltä, ja kun huomasi että myös muilla oli joskus opiskelun kanssa vaikeaa, en ollut ainut ja se ikään kuin kuuluu asiaan.

Tieto siitä, kuinka tärkeä tämä koulutus oli minulle, takasi sen, että kävin koulutuksen loppuun. Tunsin itseni välillä yhteiskunnan ulkopuolella olevaksi, kun minulla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Häpesin sitä todella paljon. Enkä halunnut näyttää lapselleni sellaista esimerkkiä joten niin suurta ongelmaa en kohdannut, että olisin jättänyt koulutuksen kesken, koska tällaista tilaisuutta, joka sattui kohdalleni, olisi ollut hölmöä jättää käyttämättä. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta rakastin koulunkäyntiä ja nautin siellä olemisesta, uuden oppimisesta. Minä pystyin ja osasin.

Osasyy koulumenestykseeni oli kouluttajissa ja käytännönläheisessä koulutustavassa. Ilmapiiri oli positiivinen. En arastellut kysyä asioita, jotka mietityttivät, koska tyhmiä kysymyksiä ei kouluttajan mukaan ollut. Sain vastauksen kaikkiin kysymyksiini. Kukaan ei luonut minulle paineita ja sain oppia omaan tahtiini. Kaikki eivät olleet samalla viivalla, vaan jokainen oli yksilö, joka oppi omalla tavallaan. Olimme kaikki erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa ja minusta on hienoa, että kouluttajat ottavat sellaiset seikat huomioon.

Koska koulutus painottuu tekemiseen käytännössä, emme mekään istuneet luokassa kahdeksaa tuntia päivässä, vaan uudet asiat opeteltiin työtä tekemällä. Kun käytännössä teimme työtä, niin mielenkiinto pysyi paremmin yllä. Emme päässeet tylsistymään ja oli mukavaa seurata, kuinka oma työn jälki parani silmissä. Olin motivoitunut, koska näin konkreettisesti oman kehitykseni joka päivä, eivätkä kaikki päivät olleet samanlaisia, vaan työtehtävät vaihtelivat.

Huomasin kone‐ ja metallialan perustutkinnosta hitsauksen sopivan minulle parhaiten. Ja koska levyseppähitsaajan koulutus sujui hyvin, ei minulla ollut epäilyjä ammattitutkintoon siirtymisestä. Haluaisin vielä sanoa: opiskelun ei pitäisi olla velvollisuus, vaan etuoikeus. Kukaan ei opiskele toisia, vaan itseään varten. Olen erittäin onnellinen, että sain mahdollisuuden lukea itselleni perustutkinnon vielä tällä iällä ja näin ollen saada mahdollisuuden ammattitutkintoon. Toivottavasti pääsen tavoitteeseeni, teen kaikkeni jotta niin käy. Kun sain todistukseni koulutuksestani, se tunne.. En ollut pitkään aikaan niin ylpeä itsestäni kuin silloin, en tiedä mitä sellainen muille merkitsee mutta minulle se merkitsee paljon. Sen olen oppinut, että uskomalla itseensä voi suoriutua mistä vain. Sen sijaan, että hoet itsellesi "en pysty, en kykene, en voi", sano "minä pystyn, minä osaan, minä voin".

Login (0)

Want to write a blog post ?

Don't hesitate to do so! Click the link below and start posting a new article!

Neueste Diskussionen

EPALE 2021 Schwerpunktthemen. Fangen wir an!

Das vor uns liegende Jahr wird wahrscheinlich wieder sehr intensiv, und daher laden wir Sie ein, es mit Ihren Beiträgen und Ihrer Expertise zu bereichern. Beginnen Sie doch einfach, indem Sie an unserer Online-Diskussion teilnehmen. The Online-Diskussion findet am Dienstag, dem 09. März 2021 zwischen 10.00 und 16.00 Uhr statt. The schriftliche Diskussion wird mit einem vorgeschalteten Livestream eröffnet, der die Themenschwerpunkte für 2021 vorstellt. Die Hosts sind Gina Ebner und Aleksandra Kozyra von EAEA im Namen der EPALE Redaktion. 

Zusätzlich

EPALE Diskussion: Vermittlung von Grundkompetenzen

Grundkompetenzen sind transversal. Sie sind nicht nur relevant für die Bildungspolitik,  sondern auch für Beschäftigungs-, Gesundheits-, Sozial- und Umweltpolitiken. Der Aufbau schlüssiger Politikmaßnahmen, die Menschen mit Grundbildungsbedürfnissen unterstützen, ist notwenig, um die Gesellschaft resilienter und inklusiver zu gestalten. Nehmen Sie an der Online-Diskussion teil, die am 16. und 17. September jeweils zwischen 10.00 und 16.00 Uhr auf dieser Seite stattfindet. Die Diskussion wird von den EPALE Thematischen Koordinatoren für Grundkompetenzen, EBSN, moderiert. 

Zusätzlich

EPALE Diskussion: Die Zukunft der Erwachsenenbildung

Am Mittwoch, dem 8. Juli 2020, lädt EPALE von 10.00 - 16.00 Uhr zu einer Online Diskussion zur Zukunft der Erwachsenenbildung ein. Wir wollen über die Zukunft des Bildungssektors Erwachsenenbildung sowie die neuen Chancen und Herausforderungen diskutieren. Gina Ebner, EPALE-Expertin und Generalsekretärin der EAEA, moderiert die Diskussion.

Zusätzlich