chevron-down chevron-left chevron-right chevron-up home circle comment double-caret-left double-caret-right like like2 twitter epale-arrow-up text-bubble cloud stop caret-down caret-up caret-left caret-right file-text

EPALE - E-Plattform für Erwachsenenbildung in Europa

Blog

Kuka opettaisi isoäitini käyttämään WhatsAppia?

30/04/2020
von Sabrina Somersaari
Sprache: FI
Document available also in: EN SV MT ES PL HU

Kuvituskuva: Canva

Maailmanlaajuinen koronavirusepidemia on paljastanut, miten haavoittuvainen vanhempi sukupolvi voi olla yhä enemmän digitalisoituvassa maailmassa. Eristäytymisen aikana digitaalisten taitojen oppiminen on myös portti moniin muihin oppimismuotoihin.

Puhuin eräänä iltana puhelimessa melkein 90-vuotiaan isoäitini kanssa.

Kuten monet iäkkäät ihmiset ympäri maailmaa, hän on tällä hetkellä karanteenissa niiden sosiaalisen kanssakäymisen vähentämistoimien takia, joita Suomen hallitus toteuttaa koronaviruksen torjumiseksi. Hän on kunnossa mutta kaipaa todella paljon lastensa ja lastenlastensa tavanomaisia vierailuja sekä viikoittaista kangaspuutyöpajaa ja kirjastossa käymistä.

Ajattelin, että olisi hyvä idea tutustuttaa isoäitini videopuhelusovellukseen, jota käytän säännöllisesti ystävien kanssa jutteluun. Halusin myös kertoa digitaalisista kirjastoresursseista, joista ajattelin hänen pitävän.

Se ei sujunut hyvin.

"En keksinyt millään, miten kääntää ohjeeni kielelle, jota isoäitini voisi ymmärtää."

Yrittäessäni selittää WhatsAppin käyttöä isoäidille – joka suostui hankkimaan matkapuhelimen vasta isoisäni kuoltua viime vuonna – tulin piinallisen tietoiseksi siitä, miten vähäiset keinot minulla oli neuvoa häntä missään digitaalisuuteen liittyvässä.

Emme löytäneet yhteistä säveltä, enkä keksinyt millään, miten kääntää ohjeeni kielelle, jota isoäitini voisi ymmärtää. En turhautunut hänen avuttomuudestaan vaan omastani.

Minä en ole aikuiskouluttaja, mutta kuinkahan monella koulutuksen ammattilaisella on, muiden alojen asiantuntemuksestaan huolimatta, tällä hetkellä vastaavanlaisia ongelmia?

NOPEASTI IKÄÄNTYVÄSSÄ JA MUUTTUVASSA MAAILMASSA tarvitsemme elinikäistä oppimista kaikenikäisille. Käsittelemme tilannetta vuoden 2020 ensimmäisessä teemanumerossamme Adult Education and Mature Learners

Elinikäinen oppiminen on tärkeää, jotta ihmiset pysyvät pidempään osana työvoimaa ja voivat valmistautua työelämässä väistämättä tapahtuviin muutoksiin. Mutta on ratkaisevan tärkeää muistaa, kuten lehtori Anita Malinen korostaa, että eläkkeelle vetäytymisen ei pitäisi tarkoittaa vetäytymistä oppimisesta. Oppimisessa on kyse myös yleisestä hyvinvoinnista, aktiivisesta kansalaisuudesta, tarkoituksellisuuden tunteesta ja yhteydestä toisiin – ja tämä pätee erityisesti iäkkäisiin kansalaisiin.

Halusimme siis tarkastella iäkkäämpien oppista eri näkökulmista. Tässä ELM Magazinen numerossa  pääsette vierailemaan pakolaisleirillä, jolla kokeneet sosiaalityöntekijät oppivat uusia taitoja selvitäkseen stressaavasta työstään. Tutkimme myös sitä, miltä uuden kotimaan kielen oppiminen tuntuu aikuisena ja miten seniorit ja maahanmuuttajat voivat tukea toistensa oppimista vapaaehtoistyön avulla.

"Monet iäkkäät ihmiset ovat käytännössä vankeina omissa kodeissaan, ja oppiminen voisi tarjota heille kaivatun välineen aktiivisena pysymiseen ja yksinäisyyden torjumiseen."

Useimmissa kirjoituksissa käsitellään kuitenkin seniorien digitaalista osaamista – ja erityisesti sen puutetta. Vanhempien internetin käyttäjien heikko medialukutaito voi esimerkiksi edistää valeuutisten leviämistä.

Vielä tärkeämpää on, että koska digitaalisten työkalujen käyttäminen on yhä useammin yhteiskunnallinen standardi, kykenemättömyys käyttää niitä johtaa suurempaan sosiaalisen syrjäytymisen riskiin.

Maailmanlaajuinen koronavirusepidemia on paljastanut entistä selvemmin, miten haavoittuvainen vanhempi sukupolvi voi olla yhä enemmän digitalisoituvassa maailmassa. Monet iäkkäät ihmiset ovat käytännössä vankeina omissa kodeissaan, ja oppiminen voisi tarjota heille kaivatun välineen aktiivisena pysymiseen ja yksinäisyyden torjumiseen.

Mutta kun yhä suurempi osa olennaisista palveluista siirretään verkkoon ja etäoppimiseen kannustetaan, mihin jäävät ne, jotka eivät pysty navigoimaan digitaalisessa maailmassa?

KUTEN PIRKKO RUUSKANEN-PARRUKOSKI OSUVASTI KIRJOITTAA, tarvitsemme senioripedagogiikkaan perustuvaa digitaalialan koulutusta helpottamaan arkea, ja sitä tarvitaan kiireesti. Koska perinteinen lähiopetus ei ole mahdollista juuri nyt, digitaalisten taitojen oppiminen on myös portti moniin muihin oppimismuotoihin.

Onneksi meillä on jo esimerkkejä innovatiivisista digitaalisen osaamisen koulutusaloitteista, jotka on tarkoitettu erityisesti iäkkäämmille oppijoille. Saksan Mettmannissa seniorit ovat oppineet verkkomedioiden käyttöä kehittämällä sovelluksen, jolla muita senioreita autetaan liikkumaan kaupungilla esteettömästi. Osana suomalaista Netikäs-hanketta ryhmä iäkkäitä ihmisiä käyttää Skypeä tavatakseen ja keskustellakseen medialukutaidosta.

Tämänhetkinen kriisi on jo järkyttänyt monen elämää, ja sillä tulee olemaan merkittävät, pitkäaikaiset seuraukset.

Yksi asia on selvä: me kaikki tarvitsemme toisiamme voidaksemme sopeutua odottamattomiin olosuhteisiin. Nuoremmat voivat oppia vanhemmalta sukupolvelta aivan yhtä paljon kuin toisin päin. Jotta tämä olisi mahdollista, ehkä nyt on aika investoida helpommin käytettäviin oppimispolkuihin kaikenikäisiä oppijoita varten?

 

Kirjoittaja Heini Huhtinen on ELM Magazinen päätoimittaja. Julkaisu on on ilmestynyt englanniksi 1.4.2020 ELM Magazinessa
 

Tutustu muihin ELM:in ja Kansanvalistusseuran (KVS) julkaisuihin EPALEssa 

Share on Facebook Share on Twitter Epale SoundCloud Share on LinkedIn
Refresh comments Enable auto refresh

1 - 3 von 3 anzeigen
  • Bild des Benutzers Dóra Czirfusz
    AgeUK's initiative is also very interesting on this topic, with several informative materials and courses to help seniors gain digital confidence. Topics are about how to stay safe online or how to contact others, and there is also a great glossary with the most frequently used digital expressions: https://www.ageuk.org.uk/information-advice/work-learning/technology-int...
  • Bild des Benutzers Izabela Kulej
    Niesamowite, że ludzie poradzili sobie z tak szybkim rozwojem technologii, bo tak było w pewnym momencie trzeba było opanować wiele nowych ,,języków'', które już niby znaliśmy ale widocznie nie za dobrze. Poradzić musieli sobie i Ci młodsi i Ci starsi. To dowód na to, że człowiek może uczyć się całe życie. Wielu starszych ludzi z nudy uczyło się tej całej technologii, ale też dlatego bo chcieli być nadal aktywni, chcieli wiedzieć co się dzieje i nie chcieli czuć się samotni, bo tak ważne w tych czasach jest to by zostali w domu i dbali o siebie. Młodsze pokolenie miało za zadanie nauczyć ich tego co najważniejsze, by potrafili kontaktować się z innymi gdy czegoś potrzebują, by być wśród ludzi poprzez media społeczne, skoro nie da się z nimi normalnie spotkać. Wydaje mi się, że należało im się to od młodszego pokolenia za to choćby, że nauczyli nas do czego służy łyżka albo jak się wiąże buty.
  • Bild des Benutzers Malgorzata Dybala
    Teraz świat (niezależnie od tego, czy to dobrze czy źle) opiera się na komunikacji online. I tego powinni uczyć się starsi, nie tylko w czasach COVID-19. Trudno się z tym pogodzić, że wnuki chętniej porozmawiają z dziadkami poprzez komunikator niż wpadną z wizytą, ale może to być też punkt zwrotny w wielu relacjach. Może różne pokolenia dzięki sieci zobaczą, że mają wspólne zainteresowania? Spotkania online w grupie facebookowej zmienią się w takie na żywo? A sam internet, narzędzia czy aplikacje okażą się nie takie straszne...