Direkt zum Inhalt
Blog
Blog

Maahanmuuttajien perustaidot arjen, työelämän ja tutkintovaatimusten risteyksessä

Maahanmuuttajien kotoutumisen tavoitteena on aktiivinen kansalaisuus ja yhteiskuntaan osallistuminen. Mikä rooli perustaitojen kehittämisellä on kotoutumisen, voimaantumisen ja hyvän elämän toteutumisessa?

Maahanmuuttajien kotoutumisen tavoitteena on aktiivinen kansalaisuus ja yhteiskuntaan osallistuminen. Mikä rooli perustaitojen kehittämisellä on kotoutumisen, voimaantumisen ja hyvän elämän toteutumisessa? Tässä artikkelissa tutustut perustaitokoulutuksen ja onnistuneen kotoutumisen keskeisiin kysymyksiin tuoreen tutkimuksen valossa.     

Maahanmuuttajien perustaidot arjen, työelämän ja tutkintovaatimusten risteyksessä

Kirjoittajat: YTT Maarit Mäkinen & KL Tanja PäällysahoKuva: Canva 

Tutkimuksen tausta

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n teettämän aikuisten perustaitoja mittaavan PIAAC-tutkimuksen (The Programme for the International Assesment of Adult Competencies) mukaan ilman koulutuksellista lisätukea heikon koulutustaustan ja perustaitojen omaavien maahanmuuttajien integroituminen uuteen yhteiskuntaan vaikeutuu ja mahdollisesti estyy. Tutkimuksen Suomea koskevassa arviossa maahanmuuttajat mainitaan yhtenä heikkojen perustaitojen riskiryhmänä (OECD 2015; Musset 2015). PIAAC-tutkimus määrittelee perustaidoiksi luku-, numero- ja tietotekniikkaa hyödyntävät ongelmanratkaisutaidot, jotka ovat välttämättömiä nopeasti muuttuvassa kilpailutaloudessa menestymiseksi (Malin ym. 2013). Tutkimuksen tarjoama tulkinta tarpeellisista perustaidoista ohjaa selvästi monien maiden koulutuspolitiikkaa, mikä on aiheuttanut jonkin verran kritiikkiä (Cort & Larson 2015; Morgan & Volante 2016). 

Suomeen tulevien maahanmuuttajien taitotaso on hyvin vaihteleva erityisesti koulutustaustasta, iästä ja maahanmuuton syistä riippuen. Entistä useampi maahanmuuttaja haki vuonna 2019 oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella (Maahanmuuttovirasto 2019). Heikoin koulutustausta on yleensä turvapaikanhakijoina tulleilla iäkkäillä henkilöillä sekä naisilla. Vastaanottokeskuksissa tehdyn osaamiskartoituksen mukaan 7 prosentilla turvapaikanhakijoista ei ollut lainkaan luku- tai kirjoitustaitoa omalla äidinkielellään ja 73 prosenttia tarvitsi harjoitusta latinalaisella kirjaimistolla. Toisaalta monilla oli myös koulutustaustaa. Seitsemän kymmenestä turvapaikanhakijasta oli suorittanut peruskouluopintoja, ja lukio-opintoja oli noin joka toisella. Korkeakouluopintoja oli takanaan 27 prosentilla ja 16 prosenttia ilmoitti suorittaneensa tutkinnon. Ammatillisia opintoja turvapaikanhakijoilla oli vähemmän, mutta työkokemusta oli lähes kaikilla. (Sandberg & Stordell 2016.)

Maahanmuuttajien Suomeen integroitumista edistetään kotoutumiskoulutuksella, jonka tavoitteet perustuvat kotoutumislakiin (1386/2010, 20 §). Kotoutumislain määrittelemät tärkeimmät valmiudet liittyvät integroitumista edistäviin taitoihin, jotka kuvataan PIAACin esittämiä perustaitoja hieman laajemmin.Opetushallitus on asettanut kotoutumiskoulutuksen tavoitteeksi sellaiset suomen tai ruotsin kielen valmiudet, joita maahanmuuttaja tarvitsee toimiakseen arkielämässä, yhteiskunnassa, työelämässä ja jatkokoulutuksessa. Kieli- ja viestintätaitotavoitteet sisältävät sanaston, aihepiirien, kuuntelemisen, puhumisen, lukemisen, kirjoittamisen ja numeeristen taitojen opiskelua. Kirjoittamisen oppimistavoitteet sisältävät myös tietoteknisiä taitoja kuten yksinkertaista tekstinkäsittelyosaamista. Kieli- ja viestintätaidot on määritelty tavoitetasolle B1.1 eli toimiva peruskielitaito. (OPH 2012.) 

OECD:n teettämä PIAAC-tutkimus ohjaa koulutuspoliittisia linjauksia kansallisesti erilaisten ohjelmien kautta, kuten käynnissä olevat opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen hallinnoimat Digiaikakauden taidot -ohjelma ja Taito-ohjelma (OKM 2018; OKM 2014). Näissä ohjelmissa pyritään perustaidoiltaan heikkojen aikuisten, kuten osa maahanmuuttajista, valmiuksien kohentamiseen. Ohjelmien tavoitteet perustuvat PIAAC-tutkimuksen määritelmään tarvittavista perustaidoista sekä maakohtaisiin arvioihin ja suosituksiin. PIAAC-tutkimuksen perustaitosanoma maakohtaisine suosituksineen on näin osoitettu kansallisen koulutuksen kehittäjille sekä ohjelmien kautta aikuiskoulutuksen ammattilaisille ja toiminnallisille hankkeille. PIAAC-tutkimuksen tarjoama perustaitojen kolmijakomalli on kuitenkin yksinkertaistava ilman diskurssin muiden tasojen, kuten aikuiskoulutuksen ammattilaisten näkemysten huomioimista, sekä niiden aikuisten näkemyksiä, joita perustaitojen kehittäminen koskettaa. Eri tulkintakehyksissä rakentuneet tulkinnat eivät useinkaan toimi dialogisesti, vaan tulkintaa ohjaillaan makrotasolta mikrotason toimijoille (Rinne 2004; Mäkinen 2018). 

Maahanmuuttajien perustaitoja koskeva diskurssi esitetään PIAAC-tutkimuksessa digitalisoituvan maailmantalouden ja työelämän vaatimusten viitekehyksissä. Tällöin kotoutumisessa tarvittavat taidot vastaavat ensisijaisesti työelämän tarpeisiin, ja taitojen heikkoudet kuten kielitaidon ja tietoteknisten taitojen puutteet korostuvat kotoutumisen esteinä. Esimerkiksi työelämän kielitaitotarpeita eri aloilla on kuitenkin tutkittu vasta lyhyen aikaa, koska maahanmuuttajien määrä suomalaisessa työelämässä on ollut vähäinen (Lilja & Tapaninen 2018). Jos maahanmuuttajien kotoutumista tarkastellaan vain taloudellisesta näkökulmasta ja kotoutumista rakennetaan vain työhön ja koulutukseen osallistumisen kautta, heidän paikkansa yhteiskunnassa näyttäytyy passiivisena sopeutujana. Jos taas kotoutujat nähdään yksilöllisine taitoineen resurssina yhteisölle ja yhteiskunnalle, heidän kansalaisuutensa voi rakentua kohti autonomista ja aloitekykyistä yhteiskunnan jäsenyyttä. Politiikan ja käytäntöjen tasolla ei huomioida riittävästi kotoutujien jo olemassa olevaa kyvykkyyttä. (Turtiainen ym. 2018.) 

Tutkimuksen tehtävä ja menetelmät

Tässä artikkelissa käsitellyssä tutkimuksessa tarkastelemme maahanmuuttajien perustaitoja heidän itsensä määritteleminä arjen tilanteiden ja tarpeiden kontekstissa. Perustaitojen tarkastelu eri tulkintakehyksissä tuo esiin vaihtoehtoisia tapoja niiden ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa halusimme selvittää, millaisia perustaitoja maahanmuuttajat kokevat tarvitsevansa, mikä kannustaa niiden kehittämiseen, ja millaisia merkityksiä he antavat perustaitojen kehittämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa haluttiin nostaa esiin myös niitä maahanmuuttajien nimeämiä taitoja ja vahvuuksia, joita ei mainita hallinnollisissa ohjelmissa, mutta jotka voivat olla työelämää ja yhteiskuntaa rikastavia. Maahanmuuttajina tarkastelemme niitä ulkomaalaisia, joiden tarkoituksena on asettua asumaan Suomeen. 

Tutkimuksessa haimme vastauksia seuraaviin kysymyksiin:1.Millaisia perustaitoja maahanmuuttajat kokevat tarvitsevansa? 2. Mikä kannustaa ja mikä jarruttaa maahanmuuttajien perustaitojen kehittämistä? 3. Millaisia merkityksiä maahanmuuttajat antavat perustaitojen kehittämiselle?

Tutkimuksen primaariaineistona olivat taitoja kehittäviin koulutuksiin ja hankkeisiin osallistuneiden maahanmuuttajien puolistrukturoidut ryhmä- sekä yksilöhaastattelut. Lisäksi aineistoa kerättiin maahanmuuttajille suunnattujen hankkeiden toteuttajien sekä kouluttajien haastatteluilla. Haastattelut toteutettiin helmi-huhtikuussa 2019, ja niihin osallistui 29 henkilöä, 17 maahanmuuttajaa ja 12 hanketoimijaa. Perustaitoja ei määritelty valmiiksi, vaan maahanmuuttajia pyydettiin kertomaan taidoista, jotka he kokivat tärkeimmiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Haastattelut toteutettiin pääosin suomeksi. Haastateltavien kielitaito vaihteli kielitutkintojen taitotasoasteikon mukaan perustasolta keskitasolle. Haastatteluihin osallistuneet hanketoimijat olivat eri oppilaitosten ja järjestöjen toimihenkilöitä, jotka olivat toteuttaneet Taito-ohjelmaan kuuluvia hankkeita. Haastateltavilla oli taustanaan pitkä kokemus maahanmuuttajille suunnatuista koulutuksista ja hankkeista. Pääteemaksi esitettiin maahanmuuttajien perustaidot, niiden kehittämiseen kannustavat tekijät ja haasteet sekä taitojen kehittämisen merkitykset.  

Tutkimuksessa sovellettiin etnografista menetelmää, jota toteutettiin osallistuvalla havainnoinnilla ja ryhmähaastatteluilla. Näin voitiin rakentaa tietoa vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa (Rastas 2010). Yksilöhaastatteluilla syvennettiin aiheen pohdintaa henkilökohtaisilla tarinoilla (Pietilä 2010). Tavoitteena oli saada esiin erityisesti omat kokemukselliset näkökulmat. Etnografinen analyysi rakentui eri suunnista tulevia aineistoja verraten ja yhdistellen, jolloin kuva tilanteesta monipuolistui ja moniäänistyi (Mietola 2007). Maahanmuuttajien perustaitojen kehittämisen tarpeita tarkasteltiin sosiokulttuurisesta näkökulmasta, joka korostaa taitojen ja oppimisen merkitysten kulttuurisidonnaisuutta. Haastatteluilla koottua empiiristä aineistoa ristiinluettiin eli pedagogisten ammattilaisten ja maahanmuuttajien diskursseja peilattiin keskenään sekä verrattiin PIAAC-aikuistutkimuksen perustaitodiskurssiin ja Opetushallituksen asettamiin kotoutumiskoulutuksen tavoitteisiin, jotka ohjaavat maahanmuuttajien integroitumisvaiheen koulutusta.

Empiirisen aineiston analysoinnin teoreettisena apuvälineenä käytettiin voimaantumisen kvalitatiivista mallia (Mäkinen 2009). Ihmisen voimaantumista voidaan kuvata lisääntyväksi kontrollin tunteeksi ja kriittiseksi tietoisuudeksi ympäristöstään sekä aktiiviseksi sitoutumiseksi siihen (Zimmerman 1995). Malli soveltuu kuvaamaan kehitysprosessia, kuten taitojen kehittämistä, joka mahdollistaa yksilöllistä kompetenssin lisääntymistä ja osallisuuteen liittyvää toimintakykyisemmäksi kansalaiseksi kehittymistä. Voimaantumisen indikaattoreita voivat mallin mukaan olla esimerkiksi taitomuutokset, kehittyneistä taidoista seuraavat uudet toimintatavat, tiedonsaanti, osallistuminen ja vaikuttaminen. Indikaattorit toimivat toinen toistaan vahvistavasti, jolloin perustaitojen kehittäminen voi tukea uusien toimintatapojen syntymistä, mikä vahvistaa kompetenttina yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä toimimista. Mallin käänteinen suunta merkitsee syrjäytymisen kierrettä, jossa vaihtoehdot vähenevät ja marginalisoituminen lisääntyy.  

”Ensin kieli ja sitten ammatti”

Haastatellut hanketoimijat ja maahanmuuttajien kouluttajat kertoivat perustaidoista pedagogisten ammattilaisten tulkintakehyksissä. He kontekstoivat perustaidot PIAAC-tutkimuksen tavoin työelämän vaatimuksiin, mutta pohtivat myös perustaitoja yleisen kotoutumisen kannalta. Tavoiteltavina perustaitoina mainittiin kielitaito, digitaidot, laskutaidot, itseohjautuvuus ja oppimaan oppiminen. Haastateltavat tarkastelivat maahanmuuttajien perustaitoja ja niiden riittävyyttä erityisesti tutkinto- ja työelämävaatimusten risteyksessä. Suomalaisten tutkintojen suorittaminen voi olla työelämässä selviämistä vaativampaa. Useat kouluttajat totesivat tutkintojärjestelmän ja kotoutumissuunnitelmien olevan liian vaativia monille maahanmuuttajille: ”Suurin hankaluus on, että odotukset ovat järjettömät [- - ] tulee mahdollisimman ylhäältä. Ajatellaan et ihminen oppii kielen vuodessa ja sit mennään töihin”. Toisena risteyskohtana hanketoimijoiden keskusteluissa näyttäytyi perustaitojen kulttuurisidonnaisuus. Eri kulttuureissa luku- ja kirjoitustaitoa arvostetaan eri tavoin, eikä niitä useinkaan tarvita esimerkiksi kaupassa työskentelyyn. 

Haastatteluissa todettiin, että useimmiten perustaitojen riittämättömyys kulminoituu vaikeuksiin vuorovaikutuksessa. Havaintoa tukee myös aiempi tutkimus (Tammelin-Laine 2014). Haastatellut kouluttajat näkivät suomen kielen taidon tärkeimpänä perustaitona. Monissa käytännön ammateissa tarvittava sanavarasto on laaja. Heikon kielitaidon vuoksi on monesti vaikea selvittää, onko kyse puutteellisesta kielitaidosta vai muista taitohaasteista. Maahanmuuttajien ryhmähaastattelussa ongelmalliseksi koettiin jo olemassa olevien vahvuuksien ja taitojen osoittaminen sekä hyödyntäminen ilman riittävää kielitaitoa.

Maahanmuuttajien ryhmähaastatteluissa perustaidoista puhuttiin suhteessa konkreettisiin asioihin, kuten ammattiin, taloudelliseen toimeentuloon ja perheen hyvinvointiin. Useimpien maahanmuuttajien mielestä kielen osaamisen jälkeen toisena on opittava ammatti.PIAAC-tutkimuksen ja haastateltujen kouluttajien tavoin myös maahanmuuttajat näkivät perustaidot työelämän vaatimusten ja siihen valmistavan koulutuksen kontekstissa. Perustaitojen ja ammattiin liittyvien taitojen erottelu ei kaikille hahmottunut ilman konkreettisia esimerkkejä kuten digitaalisten pankkipalveluiden käyttötaito. Kertomuksista välittyi sosiokulttuurisia piirteitä, kuten taitoja vaativien tehtävien delegoimista niitä hallitseville perheenjäsenille. Erityisesti iäkkäät haastateltavat kertoivat tukeutuvansa lasten apuun digitaalisissa palveluissa eli yhteisölliseen delegoimiseen (Aarnitaival 2012; Mäkinen & Sihvonen 2016). Nuoremmat haastateltavat pitivät digitaalisia taitoja itsestäänselvyytenä ja joillakin käsitys omista taidoista saattoi olla hyvin optimistinen. Digitaaliset taidot saatettiin mieltää riittäviksi, jos matkapuhelinta käytetään sanakirjana tai sosiaalisena mediana.

Maahanmuuttajanaisten ryhmässä painotettiin itsenäisen toiminnan taitoja: ”Jos olet yksin kaupungissa eikä kukaan auta, niin digitaalinen taito ei auta jos ei itsenäisyys [ - - ] et tiedä mitä etsit ja haluat [ - - ] ”. Haastateltu venäläinen nainen piti tärkeänä omaa itsenäisyyttään, että hän osaa suomea eikä tarvitse tulkkia. Ryhmäkeskusteluissa nostettiin esiin ammattiin liittyvien taitojen lisäksi henkilökohtaisia taitoja ja vahvuuksia, kuten viestintätaidot, vuorovaikutus, positiivisuus, ystävällisyys, huolenpito ja rohkeus.  

Osallisuus suomalaisuudesta kannustaa 

Vieraaseen maahan ja kulttuuriympäristöön asettuminen vaatii aina uuden oppimista, ja aiemmin opitut perustaidot eivät useinkaan riitä toisessa ympäristössä toimimiseen. Kun tarkastelimme perustaitojen kehittämistä voimaannuttavana prosessina, huomiomme kiinnittyi kehittämistä kannustaviin ja jarruttaviin tekijöihin. Haastattelemamme kouluttajat ja hanketoimijat painottivat yksilöllisiä tarpeita ja kannustavia tekijöitä perustaitojen kehittämiselle. Taitovaatimusten määrittely ulkoapäin ei toimi kannustimena aikuisten taitojen kehittämiselle ja opiskelulle: ”Opiskelussa pitää löytää merkitys juuri minulle [ - - ] se voi olla että ymmärtää lapsen kouluasioista, osaa hoitaa laskut, ymmärtää lääkereseptit, laitteen käyttöohjeet [ - - ].” Esimerkiksi digitaito ei ehkä ollut relevantti aiemmin, mutta ”on helppo motivoida, kun tarve tunnistetaan”.

Monilla taitojen kehittämiseen ja uusien oppimiseen kannustaa tavoite olla osana yhteiskuntaa. Päätös jatkaa elämää Suomessa kannusti haastattelemaamme unkarilaista miestä: ”Minä haluan Suomen kansalaisuus. Minä ostin kodin. Suomessa minä haluan elää Suomessa.” Monet maahanmuuttajat painottivat tarvetta päästä työhön ja harjoittaa ammattiaan: ”haluan oppia suomea hyvin, voin mennä kouluun tai töihin tai jotain [- - ] enemmän mahdollisuuksia kaikkeen.” Suomalaisen työelämän tutkintovaatimukset myös pakottavat motivoitumaan. 

Suomeen työn takia muuttaneen ukrainalaisen tavoitteena oli sosiaalisen aseman ja taloudellisen tilanteen parantaminen. Kannustavana tekijänä oli koettu työttömyys: “Olimme työttömiä ja olla työttömiä mulle oli tosi kamala [- - ], koska mä tunnen, että tunsin että olen sosiaali pohjalla.” Kausityöt ja koetut huonot työolot lisäsivät motivaatiota suomen oppimiseen ja ammatilliseen jatkokouluttautumiseen. Monet köyhistä oloista lähteneet maahanmuuttajat pitivät tavoitteenaan hyvää taloudellista toimeentuloa: ”Tietysti se on raha. Jos haluat enemmän rahaa tai työskentele enemmän tai opiskele sinulle sitten parempi palkka, kyllä. Siksi on logiikka, mistä se tulee. Ehkä köyhästä elämästä.”

Muita perustaitojen kehittämiseen kannustavia tekijöitä haastateltujen mukaan olivat auttamisen halu ja uteliaisuus uuden oppimiseen. Syyrialainen nainen piti tärkeänä suomalaisen koulujärjestelmän tuntemista, jotta voi auttaa omaa lastaan: ”ja jos hän tarvitsi sitten apua, niin mä voin auttaa ja mielellään autan kaikkia ihmisiä esimerkiksi maahanmuuttajiakin, jotka tarvitsevat apua.” 

Onnistuminen perustaitojen kehittämisessä kuten kielen tai matematiikan opinnoissa sekä palaute opettajalta tai ystävältä kannustivat ja edistivät perustaitojen kehittämistä. Vertaisryhmät ja –ohjaaminen ovat toimineet hyvin kannustavina ja motivaatiota vahvistavina toiminnan muotoina. Vertaistoiminnassa menestyminen suomen kielellä antoi maahanmuuttajille pystyvyyden tunteita ja synnytti osallisuutta toimintaan, jossa he ovat tottuneet näkemään kantasuomalaisia – osallisuutta suomalaisuudesta (Päällysaho ym. 2019).

Vaikka haastateltujen kouluttajien ja maahanmuuttajien puhe perustaitojen kehittämisen tarpeista ja siihen kannustavista tekijöistä on samansuuntainen, tulkintakehykset tuottavat erilaista diskurssia. Maahanmuuttajien diskurssissa välittyi selvemmin perustaitojen kehittäminen keinona sosiaalisen tai taloudellisen tilanteen parantamiseen. Kouluttajien pedagogisen ammattilaisen tulkintakehyksissä kannustavina tekijöinä painottuivat työnteon ja opiskelun mahdollistuminen. Kaikissa tulkinnoissa kuitenkin välittyi pyrkimys kompetenttiin osallisuuteen yhteiskunnassa.

”Ei kertotaulu auta, jos ei tiedä mihin sitä tarvitaan”

Perustaitojen kehittäminen integroitumista ja osallisena kansalaisena toimimista edistävänä prosessina on monesti kivikkoinen. Perustaitojen lisäksi olisi kyettävä paikkaamaan jotain suurempaa. Hanketoimijat ja kouluttajat kertoivat erilaisista oppimisen tavoista ja merkityksistä, jotka voivat törmätä toiseen kulttuuriympäristöön siirryttäessä: “[- - ] on monenlaista oppimisen hankaluutta, koulujärjestelmän erilaisuutta, isompia haasteita kuin luku, kirjoitus tai laskutaidot. [- - ] Ei kertotaulu auta, jos ei tiedä mihin sitä käytetään ja tarvitaan. ” 

Perustaitojen harjoittelu aikuisiällä Suomessa oli monille maahanmuuttajalle haastava tilanne. Monilla syntymämaassa suoritetuista opinnoista oli kulunut pitkä aika, joten he eivät kokeneet enää hallitsevansa keskeisiä taitoja: “ [- -] mä opiskelin yliopiston matematiikan ja se kaikki, mutta en muista, koska se oli 15 vuotta sitten.” Suomessa pitkään asunut thaimaalainen yksinhuoltaja kertoi odottavansa eläkkeelle pääsyä ehtiäkseen opiskella perustaitoja kuten kieltä ja tietotekniikkaa. Kymmenen vuotta Suomessa asunut ukrainalainen mies kertoi edistyvänsä opinnoissaan liian hitaasti. Silloin ajatus syntymämaahan palaamisesta käy mielessä.  ”[- -] joskus minä en halua ja en jaksa, mutta mä istun ja opiskelen. Se pakko. Mulla ei oo motivaatio, haluaa itkeä ja opiskella, koska en jaksa ja usein nukahtui kirjan kanssa.”

Heikko kielitaito hidastaa monen maahanmuuttajan yhteiskuntaan integroitumista hyvinkin pitkään ja samalla jarruttaa muiden taitojen kehittämistä. Maahanmuuttajien ryhmässä keskusteltiin siitä, miten monissa muissa maissa kieltä oppii helpommin arkipäiväisissä keskusteluissa. Osalle haastatelluista kielen opiskelusta oli muodostunut turhauttavan vaikeaa: ”Olen Suomessa viisi vuotta, en osaa edes yksinkertaisia asioita. [- - ] Sanon vain hyvää huomenta ja moi moi.” 

Perustaitojen oppimisen haasteiden ja hidasteiden tunnistaminen vaatii pedagogista ammattitaitoa ja herkkyyttä huomata taustalla olevia tekijöitä, kuten kotimaan tilanteisiin ja pakomatkaan liittyviä rasitteita. Aiempi elämä on saattanut olla lähinnä selviytymistä vailla opiskelumahdollisuuksia. Syntymämaassa koettu köyhyys tai korruptio oli estänyt tai hankaloittanut joidenkin haastateltavien koulunkäyntiä. Haastateltujen mukaan heikoimmilla ovat yleensä ne, joilla ei ole luku- ja kirjoitustaitoa edes omalla äidinkielellään tai joilla on taustanaan traumaattinen historia kotimaassaan. 

Haastateltujen maahanmuuttajien puhe perustaitojen kehittämistä jarruttavista tekijöistä sisälsi henkilökohtaisia tarinoita, joita sävyttivät monesti riittämättömyyden ja turhautumisen emotionaaliset kokemukset. Kouluttajien diskurssissa välittyivät enemmän erilaisista taustoista tulevien maahanmuuttajien oppimisen hankaluudet. Koska PIAAC-tutkimuksen esittämä huoli maahanmuuttajien perustaitojen heikkouksista sekä kotoutumiskoulutusten ja hallinnollisten ohjelmien esittämät tavoitteet niiden kehittämiseksi ovat diskursseina eri tasoilla maahanmuuttajien omien kokemusten kanssa, ne eivät tavoita niitä haasteita ja oppimisen hidasteita, joita maahanmuuttajat itse kokevat.  

Tavoitteena turvallinen elämä

Tutkimukseemme osallistuneet maahanmuuttajat antoivat perustaitojen kehittämiselle yksilöllisiä sekä yhteiskunnallista osallisuutta edistäviä merkityksiä. Voimaantumisen mallin mukaisesti perustaitojen kehittämisen merkitykset ovat moninaisia ja kumuloituvia eli hankitut taidot lisäävät mahdollisuuksia uusien taitojen hankkimiselle. Esimerkiksi lukutaidon hankkiminen mahdollistaa tiedonsaannin, joka edelleen parantaa mahdollisuuksia opiskeluun, työllistymiseen ja elämänhallintaan. Haastatellut maahanmuuttajat korostivat juuri näitä merkityksiä: ”voi pitää huolta omista asioistaan kun osaa suomea, ja työ pääasia usein”. Tutkimuksemme mukaan hyvin merkittävä kielitaidon kehittymisen merkitys on mahdollisuus todistaa osaamisensa työmarkkinoilla. Köyhyydessä eläneelle rahan merkitys korostuu unelmien toteuttajana, hyvän elintason ja turvallisen elämän takaajana.

Perustaitojen kehittämisellä on tutkimuksemme mukaan sosiaaliseen elämään ja osallistumiseen liittyviä merkityksiä, joita voidaan kutsua voimaantumisen indikaattoreiksi. Maahanmuuttajat kertoivat, miten kielen oppimisen kautta ”tutustuu naapureihin, erilaisiin ihmisiin” ja voi pyytää apua tarvittaessa. Haastatellut kouluttajat ja hanketoimijat kertoivat laajasti havaitsemistaan perustaitojen kehittämisen merkityksistä: ”elämän uudelleen rakentaminen, oma pysyvyyden tunne, olla osana yhteiskuntaa, itsetunto kehittyy, saa työpaikan, mielekästä tekemistä ja seuraa.” Hankekoordinaattori kertoi irakilaisesta nuoresta naisesta, joka ”aloitti nollatasosta, tuli työpajaan ja opiskelee nyt lähihoitajaksi. Hän oli ennen isän ja veljen käskyttämänä, mutta nyt käskee veljeä”. Aineistomme kouluttajien ja hankevastaavien diskursseissa painottuivat yksilöllisiin tavoitteisiin ja itsetunnon kehittymiseen liittyvät merkitykset. Maahanmuuttajien keskusteluissa välittyi enemmän taloudelliseen hyvinvointiin ja itsenäisenä toimimisen mahdollisuuksiin liittyvät merkitykset. 

Perustaitojen kehittämisen merkitykset avautuivat aineistossamme laajemmin kuin PIAAC-tutkimuksen tai poliittisten ohjelmien diskursseissa. Koska PIAAC on OECD:n tilaustutkimus, sen viitekehyksenä on globaali maailmantalous. Yleisellä tasolla PIAAC lupaa erityisesti taloudellista menestystä niille valtioille ja kansalaisille, joiden perustaidot ovat riittäviä. Useat tutkijat pitävät tulkintaa kapea-alaisena. Maahanmuuttajien tapauksessa tutkijat kritisoivat poliittisen keskustelun keskittyvän liiaksi työkansalaisuuden saavuttamiseen (Turtiainen ym. 2018). Tällöin taitojen kehittämisen muut mahdollistavat merkitykset jäävät huomioimatta.

Tämän tutkimuksemme valossa perustaitojen - ja erityisesti kielitaidon - kehittämisen prosessi mahdollistaa esimerkiksi sosiaalisten verkostojen laajenemista, uusien toimintatapojen oppimista, itsetunnon kehittymistä ja aktiivisena kansalaisena toimimista. Opetushallituksen kotoutumiskoulutuksen aktiivisena kansalaisena toimimisen tavoitteeseen verrattuna diskurssi on samansuuntainen. Aktiivista kansalaisuutta ei tosin siinä yhteydessä määritellä eli kertomatta jää painottuuko tavoitteissa esimerkiksi kuluttava, sopeutuva vai osallistuva kansalaisuus. Kaksi ensimmäistä kansalaisuuden tyyppiä toteutuvat markkinatalouden ja järjestelmän viitekehyksissä, kun osallistuva kansalaisuus painottuu kansalaisyhteiskunnan viitekehyksessä, jossa kansalaisuus nähdään myös vaikuttavana toimijuutena.  

Pohdintaa

Kansainvälisen PIAAC-aikuistutkimuksen mukaan luku- ja numerotaidot sekä tietotekniikkaa hyödyntävät ongelmanratkaisutaidot ovat keskeisimpiä aikuisten perustaitoja nykyisessä globaalissa taloudessa, ja yhtenä riskiryhmänä Suomessa ovat heikosti perustaitoja hallitsevat maahanmuuttajat. Tämän OECD:n teettämän tutkimuksen makrotason diskurssi perustaidoista on saanut vahvan aseman tilanteen tulkitsijana ja koulutuspolitiikan ohjaajana myös Suomessa. Makrotason asiantuntijapuheen diskurssi on kuitenkin yksinkertaistava ilman diskurssin muiden tasojen huomioimista. Lisäksi politiikan tasolla ei välttämättä huomioida maahanmuuttajien jo olemassa olevia taitoja ja kyvykkyyttä resursseina yhteiskunnalle. Suomen kotoutumislakiin perustuvan kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on edistää maahanmuuttajien integroitumista ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan tarjoamalla yleisesti määriteltyä kieli-ja viestintäkoulutusta, mutta siinäkin tavoitteet asetetaan ylhäältä vailla dialogisuutta.

Tässä tutkimuksessa halusimme laajentaa ymmärrystä perustaidoista maahanmuuttajien itsensä tulkitsemina arjen ja sen tarpeiden kontekstissa. Suomeen tulleiden maahanmuuttajien käsityksiin perustaidoista ovat vaikuttaneet taustalla oleva sosiokulttuurinen konteksti koulutusmahdollisuuksineen, mahdolliset kokemukselliset rasitteet sekä yksilöiden demografiset tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja taloudellinen tilanne. Maahanmuuttajien tulkinta perustaidoista ja niiden kehittämisen merkityksistä on muotoutunut näiden yksilöllisten ja kontekstin mahdollistamien edellytysten puitteissa. Suomalainen konteksti tarjoaa maahanmuuttajille uudenlaisia mahdollisuuksia, ja samalla järjestelmä vaatii tiettyjen perustaitojen hallintaa. Empiirisen aineistomme valossa keskeisimmäksi perustaidoksi nousivat viestinnälliset perustaidot, erityisesti kielitaito. Tutkimuksemme mukaan heikko kielitaito hidastaa monien maahanmuuttajien yhteiskuntaan integroitumista hyvinkin pitkään. Haastatteluissa ongelmallisena nähtiin erityisesti olemassa olevien vahvuuksien ja taitojen osoittaminen ilman riittävää kielitaitoa.

Erilaiset kulttuuriset ympäristöt voivat vaikuttaa perustaitojen kehittämistä edistävästi ja jarruttavasti. Suomalainen oppimiskulttuuri vaatii yksilöllistä perustaitojen hallintaa, mikä voi olla vierasta yhteisölliseen kulttuuriin tottuneille. Yhteisöllinen kulttuuri voi kuitenkin toimia myös kannustimena, koska yhteisön jäsenet kokevat velvollisuudekseen jakaa osaamistaan. Vertaisoppiminen pedagogisena välineenä voi lisätä maahanmuuttajien pystyvyyden ja osallisuuden kokemusta. Tutkimuksemme mukaan kouluttajilla ja maahanmuuttajien parissa työskentelevillä on merkittävä rooli kannustamisessa. Sosiokulttuurisen innostamisen pedagogiikka kannustaa ihmisiä kehittämään taitojaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Suurimpina haasteina ja hidasteina perustaitojen kehittämisessä tutkimuksessamme näyttäytyivät kontekstin rajoitteet eli koulujärjestelmän erilaisuus ja vaativat tutkinnot sekä yksilölliset hankaluudet, kuten traumaattiset kokemukset, kielimuuri ja opiskeluvaikeudet aikuisiällä.

Tutkimuksemme mukaan perustaitojen kehittäminen vaikuttaa yleensä maahanmuuttajia aktivoivasti ja vie elämää toivottuun suuntaan. Voimaantumisesta kertovia indikaattoreita olivat itsevarmuuden ja opiskelumahdollisuuksien lisääntyminen, sosiaalisten verkostojen laajeneminen ja elämänhallinnan paraneminen. Indikaattorit voivat saada aikaan voimaannuttavan kehän, jossa taidot kumuloituvat toisiaan vahvistaen. Huolestuttavia ja osallisuutta heikentäviä löydöksiä tutkimuksessamme olivat epätoivon ilmaukset kielen opiskelussa sekä turhautuminen, väsymys ja haaveiden karkaaminen. Nämä muodostavat voimaantumiselle vastakkaisen heikentymisen kierteen ja voivat johtaa syrjäytymisen kokemuksiin, kauemmas tavoiteltavasta elämästä ja yhteiskunnallisesta osallisuudesta.

Kotoutumislaissa määritelty aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden tavoite ohjaa kotoutumiskoulutusta PIAAC-tutkimuksen suosituksia laajemmin. Tavoitetta koulutussunnitelmineen olisi kuitenkin hyvä tarkastella realistisesti ja dialogissa pedagogisten ammattilaisten sekä maahanmuuttajien kanssa. Dialogisuus ja osallisuus merkitsevät myös erilaisten kyvykkyyksien arvostamista, ei ainoastaan työelämän ja järjestelmän määrittämiin odotuksiin vastaamista. Työelämä, yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuri asettavat ulkoisia ehtoja kotoutumiselle taitovaatimuksineen, mutta käsityksemme mukaan maahanmuuttajien olemassa olevien taitojen tunnistaminen aktivoi ja edistää yhteiskunnan ja maahanmuuttajien tarpeiden yhteensovittamista.

 

Lähteet:

Aarnitaival, S. (2012). Maahanmuuttajanaiset työelämätietoa etsimässä. Tutkimus kotoutumisen tietokäytännöistä. Väitöskirja. Tampere: TamPub.

Cort, P. & Larson, A. (2016) The non-shock of PIAAC - Tracing the discoursive effects of PIAAC in Denmark. European Educational Research Journal 14 (6), 531–548.

Lilja, N. & Tapaninen, T. (2018). Kulmarautoja ja ruuvikoneita – millaisia mahdollisuuksia suomen kielen oppimiseen tarjoutuu rakennusalan työtehtävissä? Kieliverkosto9 (1): https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-….

Maahanmuuttovirasto (2019). https://tilastot.migri.fi/ (29.12.2019).

Malin, A., Sulkunen, S. & Laine, K. (2013). Kansainvälisen aikuistutkimuksen ensituloksia. PIAAC 2012. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:19.

Mietola, R. (2007). Etnografisesta haastattelusta etnografiseen analyysiin. Teoksessa Lappalainen, S., Hynninen, P., Kankkunen, T., Lahelma, E. & Tolonen, T. (toim.). Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tutkimus. Tampere: Vastapaino, 151–177.

Morgan, C. & Volante, L. (2016). A review of the Organisation for Economic Cooperation and Development´s International education surveys: Governance, human capital discourses, and policy debates. Policy Futures in Education 14(6), 775–792.

Musset, P. (2015).Building Skills For All: A Review of Finland. Policy insights on literacy, numeracy and digital skills from the survey of adult skills. OECD Skills Studies. OECD 2015: http://www.oecd.org/finland/Building-Skills-For-All-A-Review-of-Finland… (15.11.2017).

Mäkinen, M. (2018). Kuka määrittelee aikuisten perustaidot? Aikuiskasvatus38(4), 304-319.

Mäkinen, M. & Sihvonen, M. (2016). Tietoteknisten taitojen puutteet maahanmuuttajien kotoutumisen haasteena. Aikuiskasvatus 36(4),279–287.

Mäkinen, M. (2009). Digitaalinen voimistaminen paikallisten yhteisöjen kehittämisessä. Väitöskirja. Tampere University Press: Tampere.

OECD (2015). OECD Skills Studies. Data Policy Reviews of Adult Skills: Finland. Preliminary version. Paris: OECD Publishing. 

OKM (2018). Digiaikakauden taidot – ohjelma käynnistyi 80 toimijan voimin: https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/digiaikakauden-taidot-ohj… (20.1.2019).

OKM (2014) Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto-ohjelma. Euroopan sosiaalirahaston valtakunnallisten teemojen toteutussuunnitelma. Toimintalinja 4: koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen: https://www.rakennerahastot.fi/koulutus-ammattitaito-ja-elinikainen-opp…- (3.10.2017).

OPH (2012). Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet. 2012:1. Tampere. https://www.oph.fi/julkaisut.

Pietilä, R. (2010). Ryhmä- ja yksilöhaastattelun diskursiivinen analyysi. Kaksi aineistoa erilaisina vuorovaikutuksen kenttinä. Teoksessa Ruusuvuori, J. & Nikander, P. & Hyvärinen, M. (toim.). Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino, 212–241.

Päällysaho, T., Saunela, M.-L. & Pesonen, M. (2019). Maahanmuuttajat digivertaisohjaajina. Aikuiskasvatus 39(1), 53–59.

Rastas, A. (2010). Haastatteluaineistojen tehtävät etnografisessa tutkimuksessa. Teoksessa Ruusuvuori, J. & Nikander, P. & Hyvärinen, M. (toim.). Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino, 64–89.

Rinne, R. (2004). Elinikäisen oppimisen retoriikka ja koulutuspolitiikka. Teoksessa Sallila, P. (toim.) Elämänlaajuinen oppiminen ja aikuiskasvatus. Aikuiskasvatuksen 44. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura, 219-247.

Sandberg, T. & Stordell, E. (2016). Vastaanottokeskuksissa toteutettu alkuvaiheen osaamisen tunnistaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämä osaamiskartoitus: https://minedu.fi/documents/1410845/4240776/VOK-raportti_2016/86ea0123-… (27.5.2019).

Tammelin-Laine, T. (2014). Aletaan alusta. Luku- ja kirjoitustaidottomat aikuiset uutta kieltä oppimassa. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Turtiainen, K., Kokkonen, T. & Viitasalo, K. (2018). Aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuudet kotouttamistyön ulkoisten ehtojen ja maahanmuuttajien tarpeiden ristipaineessa. Janus 26(4), 343–360.

Zimmerman, M. (1995). Psychological Empowerment: Issues and Illustrations. American Journal of Community Psychology. 23(5), 581–599.

 

Login (0)

Want to write a blog post ?

Don't hesitate to do so! Click the link below and start posting a new article!

Neueste Diskussionen

EPALE 2021 Schwerpunktthemen. Fangen wir an!

Das vor uns liegende Jahr wird wahrscheinlich wieder sehr intensiv, und daher laden wir Sie ein, es mit Ihren Beiträgen und Ihrer Expertise zu bereichern. Beginnen Sie doch einfach, indem Sie an unserer Online-Diskussion teilnehmen. The Online-Diskussion findet am Dienstag, dem 09. März 2021 zwischen 10.00 und 16.00 Uhr statt. The schriftliche Diskussion wird mit einem vorgeschalteten Livestream eröffnet, der die Themenschwerpunkte für 2021 vorstellt. Die Hosts sind Gina Ebner und Aleksandra Kozyra von EAEA im Namen der EPALE Redaktion. 

Zusätzlich

EPALE Diskussion: Vermittlung von Grundkompetenzen

Grundkompetenzen sind transversal. Sie sind nicht nur relevant für die Bildungspolitik,  sondern auch für Beschäftigungs-, Gesundheits-, Sozial- und Umweltpolitiken. Der Aufbau schlüssiger Politikmaßnahmen, die Menschen mit Grundbildungsbedürfnissen unterstützen, ist notwenig, um die Gesellschaft resilienter und inklusiver zu gestalten. Nehmen Sie an der Online-Diskussion teil, die am 16. und 17. September jeweils zwischen 10.00 und 16.00 Uhr auf dieser Seite stattfindet. Die Diskussion wird von den EPALE Thematischen Koordinatoren für Grundkompetenzen, EBSN, moderiert. 

Zusätzlich

EPALE Diskussion: Die Zukunft der Erwachsenenbildung

Am Mittwoch, dem 8. Juli 2020, lädt EPALE von 10.00 - 16.00 Uhr zu einer Online Diskussion zur Zukunft der Erwachsenenbildung ein. Wir wollen über die Zukunft des Bildungssektors Erwachsenenbildung sowie die neuen Chancen und Herausforderungen diskutieren. Gina Ebner, EPALE-Expertin und Generalsekretärin der EAEA, moderiert die Diskussion.

Zusätzlich

Nächste Veranstaltungen